Kestotilaus

Julkaistut kirjoitukset

Meistä

  • Kasvua ryhmässä: havaintoja, haasteita ja oivalluksia

    Kasvua ryhmässä: havaintoja, haasteita ja oivalluksia

    Yliopiston ryhmätyöt ovat tarjonneet tärkeän oppimisympäristön, mutta myös monia haasteita. Eri lähtökohdista tulevat opiskelijat, vaihtelevat aikataulut ja toisistaan poikkeavat käsitykset sitoutumisesta vaikuttavat väistämättä yhteiseen työskentelyyn. Erityisesti on tullut pysähdyttyä sen äärelle, miten ryhmä toimii, kun jäsenillä on erilainen kyky tai motivaatio työstää tehtävää samalla intensiteetillä.

    Omatoimiryhmät ovat luokanopettajaopiskelijoilla ja erityisesti kasvatuspsykologian suuntauksessa opiskeleville hyvin tyypillinen tapa rakentaa oppimista. Tämä sosiokonstruktiivinen oppimisnäkemys näkyy käytännön opiskelussa. Siinä on paljon hyvää, mutta yliopistolle tyypilliseen tapaan työskentely on paikoin hyvin vapaamuotoista ja rajatonta eli opiskelijalle jää velvollisuus kantaa omasta oppimisestaan vastuuta. 

    Vuorovaikutustaidot ja ryhmäprosessin ymmärtäminen on opiskelijoilla hyvin eri vaiheissa. Yhteisten työskentelytapojen sopiminen ja ryhmätyöskentelyn opettelu tukee varmasti työelämätaitojen kehittymistä kunhan opiskelijalla on asenne (halu oppia) kunnossa. 

    Aikataulujen sopimiseen ja muuttamiseen olemme löytäneet muutamia hyviä keinoja. Yliopisto tarjoaa valmiita kalenteriin iskettyjä ryhmätyöskentelyaikoja ja niistä kiinni pitäminen on yksi helppo keino, mutta monella on töitä, lapsia ja muita opintoja eli elämää myös opintojen ulkopuolella. Jotta aikataulut olisi helppo saada muutettua, on parasta ehdottaa esimerkiksi kolmea itselle sopivaa ajankohtaa ja tehdä niistä mahdollisimman helppo tapa muille äänestää paras vaihtoehto. Jos sopivaa ei silti löydy, seuraavaksi itse voi ehdottaa korvaavan tekemisen, joka tukee omaa ja muiden oppimista.

    Ryhmätyöskentelyn haasteet eivät kuitenkaan liity vain ajan puutteeseen, vaan myös siihen, miten ryhmän jäsenet kommunikoivat ja millaisia odotuksia heillä on toisistaan. Olen huomannut, että ennakoiva viestintä, selkeät rajat ja avoin keskustelu tavoitteista vähentävät turhaa stressiä ja ehkäisevät väärinymmärryksiä. Kun kaikki ymmärtävät, mitä kukin pystyy realistisesti tekemään, työskentely helpottuu huomattavasti.

    Lopuksi lyhyt vinkkilista hyvään yhteiseen toimintaan ryhmässä. Toivottavasti näistä voisi olla muillekin hyötyä opintojen alussa. 

    1. Aloita odotuskeskustelulla

    • Mitä kukin toivoo ryhmältä?
    • Paljonko kukin pystyy panostamaan?
    • Millaista työnjakoa pidetään reiluna?

    →  Tämä tukena siihen, että ryhmässä voidaan muodostaa toimivat yhteiset pelisäännöt. 

    2. Käytä minäviestejä väärinymmärrysten ehkäisemiseksi
     Esim. “Minulle on tärkeää, että aikataulu sovitaan ajoissa, jotta pystyn järjestämään lastenhoidon.”
     → Poistaa syyttämistä ja tekee viestinnästä turvallista.

    3. Hyödynnä molemmat voittaa -menetelmää, kun kaikilla on ongelma

    • Avaa yhteistyö: “Ratkaistaan tämä yhdessä.”
    • Tunnista eri tarpeet (aikataulut, jaksaminen, oppimistavoitteet).
    • Ideoikaa vaihtoehtoja ja valitkaa yhteinen ratkaisu.

    4. Tee aikatauluttaminen muille mahdollisimman helpoksi

    • Ehdota aina 2–3 konkreettista vaihtoehtoa.
    • Käytä äänestystyökaluja: Teams, WhatsApp, Doodle.
    • Jos ei löydy yhteistä aikaa → ehdota korvaavaa omaa panosta.

    5. Sovi selkeä työnjako ja deadline välietapeille

    • Kuka tekee mitä ja mihin mennessä?
    • Yhteinen drive-kansio + selkeät tiedostonimet.
    • Työn etenemistä ei tarvitse arvailla.

    6. Luo psykologista turvallisuutta

    • Ei arvostella ihmistä, vaan puhutaan työstä.
    • Kannustetaan, ei vähätellä.
    • Luodaan lupa kysyä, olla eri mieltä ja myöntää ettei osaa.

    7. Varmista, että jokainen voi käyttää omaa vahvuuttaan

    • Joku on hyvä kirjoittamaan, toinen fasilitoimaan, kolmas aikatauluttamaan.
    • Ei tarvitse olla tasamääräinen työ, vaan tasa-arvoinen panos.

    8. Sovitaan, miten toimitaan, jos joku ei ehdi tai jaksa

    • Aikainen viesti ryhmälle: “Minulla on nyt tiukka viikko.”
    • Määritellään turvallinen tapa jakaa vastuuta uudelleen.

    Lämpimin terveisin,

    Tiia

    Kiitokset Antti Keskiselle oikoluvusta ja tärkeistä kommenteista tekstin hiomiseksi. 

    Ps. Molemmat voittaa -menetelmästä ja minäviesteistä voi lukea esimerkiksi Toimiva vuorovaikutus -kirjasta. Talvio, M., & Klemola, U. (2017). Toimiva vuorovaikutus. 

    Kuka on Tiia Vehman?

    Olen osa-aikainen yrittäjä (ValonSampo Oy) ja päätoiminen opiskelija Helsingin yliopistolla kasvatuspsykologian luokanopettajalinjalla. Taustaltani olen taloushallinnon merkonomi, työvalmentaja (EAT), työkykykoordinaattori ja klassinen homeopaatti. Valmistun joulukuussa myös yritysneuvojaksi. Olen kolmen lapsen äiti ja kiinnostunut oppimisesta, hyvinvoinnista ja yrittäjyydestä sekä ennen kaikkea ihmisten kohtaamisesta. Taustaltani olen pitkään toiminut erilaisissa yhdistyksissä ja vapaaehtoistehtävissä lisäksi takana on jo vuosien työelämä ja useampi tutkinto. Nämä ovat antaneet minulle paljon kokemusta yhteisöllisestä

  • Malliajoitus vs oma suunnitelma

    Malliajoitus vs oma suunnitelma

    Kaikkien monialaisten opintojen suorittaminen yhtenä lukuvuonna kuulostaa hauskalta ja järkevältä idealta, kunnes opinnot alkavat ja lukujärjestys näyttää hurjan täydeltä ja varsin sekavalta. Tutkinto-opiskelijalla on apunaan oman opiskelusuuntauksensa mukaan tehty malliajoitus, missä on huomioitu esim. KP:n (kasvatuspsykologian) omat kurssit. Hankaluuksia syntyi jo alkusyksystä, kun siirryin lähiopiskelijaksi, statuksena 2.vuoden opiskelija, koska opiskelin ensimmäisen vuoden etänä ja työskentelin luokanopettajana. Mm. käsityö on suunniteltu ensimmäiselle vuodelle ja kuinkas ollakaan, en mahtunut mukaan toteutukseen. En ole itkupotkuraivari-tyyppinen ihminen, mutta myönnän kyllä, että en kovin hyvin osannut aluksi suhtautua tähän “menetykseen”. Konsultoin edunvalvontaa ja vastuuopettajia, vaikka tiesin jo heidän vastauksensa: mitäs läksit ja miksi et ollut ensimmäisenä vuotena lähiopiskelijana. Tähän epäkohtaan toivon muutosta, jotta kukaan muu ei joudu kokemaan samaa.

    Toistaiseksi en ole ollut yhdeltäkään monialaisten ryhmäkerralta pois, koska ryhmiä on mahdollista vaihtaa, jos niissä on tilaa. Luentoja on mahdollista kuunnella etänä, vaikka joillakin luennoilla on läsnäolovelvoite. Muutama puuttuva kasvatuspsykologian perusopinto-kurssi on meneillään ja tosiaan kaikki monialaiset opinnot. Kurssit ovat äärettömän mielenkiintoisia ja pidän opiskelusta. Omia suosikkejani ovat matematiikka, maantiede ja Edudigi-opinnot. Työelämässä heräsi tarve saada lisätietoa digitalisaatiosta ja Edudigi-opinnot vastaavat tähän. Matematiikassa kiinnostaa erityisesti alkuopetuksen aikana ilmenevien oppimisvaikeuksien tukeminen. Maantieteessä kestävä kehitys ja globalisaatio ovat lähellä sydäntäni. 

    Valmistuminen on taikasana, joka avaa ovia. Tai sen pitäisi avata. Kässän kursseille on luvattu uusi ryhmä ensi keväälle. Melioristi ei ole taipuvainen synkkyyteen eikä yltiöpositiiviseen näkemykseen, mutta tässä kohtaa alkutalvea, kun ensilumi on juuri satanut maahan, olen hieman pessimistisellä tuulella. Suunnitelmissa on kuitenkin suorittaa viiden vuoden opinnot kolmessa vuodessa, joten kohta olen puolivälissä. Kohti kandityötä – ja sen yli, jotta ensi lukuvuonna pystyisin aloittamaan maisteriopinnot. Kiitos Avoimesta yliopistosta, jossa suoritetut opinnot mahdollistivat tämän opiskeluaikataulun nopeutuksen. 

    Malliajoitus vs oma suunnitelma -dilemmaan vastaisin, että molempi parempi. Olen hyvä esimerkki siitä, että kaikki järjestyy, kun laittaa järjestymään. Toisaalta olen myös hyvä esimerkki siitä, että älä tee niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon. Ja minähän sanon, että opiskele, hyvä ihminen, tee elämästäsi sinun näköisesi, koska kukaan muu ei sitä pysty sinun puolestasi tekemään.

    Yst.terv. Marena 

    51 % kasvatuspsykologian kandi ja filosofian maisteri (englantilainen filologia)

  • Tilauksesta käytäntöön

    Tilauksesta käytäntöön

    Kestotilauksen ensimmäinen numero.

    Hei ja tervetuloa! 🌿
    Tämä on Kestotilaus-projektin ensimmäinen blogikirjoitus. Projekti syntyi Skaalan (Helsingin yliopiston luokanopettajien kasvatuspsykologian fuksiryhmä 2025) Marenan aloitteesta, ja sen tarkoituksena on tuoda muutoksen ääntä esiin jo yliopistopolun alkumetreillä.

    Opiskelijana astumme sisään monien uusien mahdollisuuksien maailmaan ja samalla kuitenkin osa meistä kantaa jo paljon elämänkokemusta mukanaan. Haluamme tehdä Kestotilauksesta paikan, jossa on tilaa saada tuoda ajatuksiaan ja kokemustaan esiin. Toisaalta on tärkeää harjoitella, kasvaa ja oppia, joten jokaiselle on oma paikkansa osana Kestotilauksen kirjoittaja yhteisöä.

    Kirjoitamme artikkeleita yhdessä, ja ennen julkaisua tekstit vertaisarvioidaan toisen opiskelijan toimesta. Tekstit ovat kuitenkin enimmäkseen vapaampaa ajatusta kuin se, mihin yliopistomaailmassa olemme tottuneet.

    Tulevissa julkaisuissa käsittelemme muutosta, kasvua ja opiskelijan elämää monesta näkökulmasta. Tarkoitus ei ole vain kirjoittaa, vaan myös rakentaa yhdessä jotain kestävää ja innostavaa. Rakennamme numeronumerolta Kestotilausta, joka jättää jälkensä ainakin kirjoittajien kasvuprosessiin, jos ei muutenkin.

    Tämä on vasta alku. Kutsumme sinut seuraamaan, kommentoimaan ja jakamaan ajatuksia.
    Kasvun ja muutoksen tuulia rakentaen,
    Skaalan Tiia & Marena